Voiko huippuosaaja olla joskus työyhteisön ”heikoin lenkki”?

Tunnustan ylpeästi olevani ”kaiken turhan tietäjä”. Tapanani on nimittäin ahmia olennaisen ja tärkeän tiedon lisäksi suoraan sanottuna täysin turhaa tietoa esimerkiksi (hömppä)lehdistä. Omasta mielestäni se on kuitenkin ihmisiin liittyvän ymmärryksen kartuttamista.

Sen sijaan Lentoturmatutkinta-ohjelma ei ole hömppää. Suosittelen sen katsomista ihan oikeasti, jos vain kantti kestää karmivaa aihetta.

Surkeiden sattumusten sarja
Ohjelman myötä olen oppinut, että lento-onnettomuudet ovat usein surkeiden sattumusten sarjoja, joissa aina on mukana myös inhimillisiä tekijöitä. Valitettavasti.

Mieleenpainuvimmassa jaksossa kerrotaan onnettomuudesta, joka johtui vain ja ainoastaan inhimillisistä tekijöistä. Ei kuitenkaan välinpitämättömyydestä, huolimattomuudesta, taitamattomuudesta, sabotaasista tai ylipäätään mistään negatiivisisiksi mielletyistä tekijöistä. Pikemminkin päinvastoin.

Ongelman ydin oli huippuosaamisessa ja siihen kietoutuneissa ilmiöissä

Tutkimuksessa selvisi, että ongelman ydin oli huippuosaamisessa ja siihen kietoutuneissa ilmiöissä. Erikoista, eikö totta? Mutta tarkemmin ajateltuna hyvin loogista.

Ja näin voisi tapahtua missä työpaikassa tahansa.

Uskon, että sinulla, kuten meillä kaikilla, on tuttavapiirissäsi tai työpaikallasi joku, jota arvostat, kunnioitat tai jopa ihailet. Hän voi olla henkilö, joka perehdytti sinut työhösi tai esimerkiksi korkeasti arvostettu oman alasi guru.

Tämä ei voi olla vaikuttamatta tapaasi suhtautua häneen ammattilaisena, työkaverina, jopa ihmisenä. Ja jos hän on työssään taitava ja kokenut ammattilainen, olettanet hänen lähtökohtaisesti toimivan oikein ja tekevän aina perusteltuja päätöksiä; saatat tiedostamattasi luovuttaa hänelle kyseenalaistamattoman ”oikeassa olemisen” ja henkisen auktoriteettiaseman suhteessa itseesi.

Voiko auktoriteettikunnioituksesi estää sinua puuttumasta ongelmakohtiin?

Mutta entä jos hän ei toimikaan oikein? Voiko suhtautumisesi häneen estää sinua havaitsemasta hänen toimintansa vahingollisuutta tai virheellistä tilannearviointia? Ja ennen kaikkea, voiko auktoriteettikunnioituksesi estää sinua puuttumasta tai ottamasta tätä puheeksi?

Missä vaiheessa tosiasioita sumentavat lasit putoavat silmiltä ja realistinen havainnointi alkaa?

Oman kokemukseni mukaan yleensä melko myöhään. Tämä aiheuttaa väistämättä ongelmia jo ihan normityöpaikassakin, saati lentokoneen ohjaamossa, jossa asioiden lähtiessä menemään pieleen reagointiaikaa on pahimmillaan vain muutama sekunti – jos sitäkään!

Juuri näin kävi lentoturmassakin, jossa kokenut ja korkeasti arvostettu lentokapteeni teki sarjan arviointivirheitä, joihin muut ohjaamossa olevat eivät syystä tai toisesta ottaneet kantaa. Puuttumattomuuden kulttuuri viimeisteli asian.

Jälleen kerran: tunne itsesi, tunne tapasi.
Meistä jokaisen tulisi kehittää omaa itsetuntemustaan; on hyödyllistä pohtia, miten mahtaisit itse suhtautua ja toimia tilanteessa, jossa statusarvoltaan korkeampi tai muuten vain arvostamasi henkilö alkaisikin toimia kyseenalaisesti. Kykenisitkö puuttumaan asiaan, miten sen tekisit ja mikä voisi estää puuttumasta?

Yksilöiden itsetuntemuksella ei kuitenkaan pitkälle pötkitä, jos työpaikan ongelmat ovat systeemitasolla

Yksilöiden itsetuntemuksella ei kuitenkaan pitkälle pötkitä, jos työpaikan ongelmat ovat systeemitasolla. ”Eipä meillä ole tapana puuttua toisten töihin, jokainen vastatkoon itsestään” -ilmapiirissä ongelmiin puuttuminen – tai laadunhallinta – ei ole kenenkään vallassa. Tai jos ylikireä hierarkia heikentää ihmisten mahdollisuutta, halua tai uskallusta ottaa puheeksi asioita, jopa havaitsemiaan epäkohtia, niin ei ole ihme, jos ennen pitkää rysähtää.

 Lentoturmatutkintaa kannattaa katsoa!
Sen innoittamana laadin viiden kohdan muistilistan asioista, jotka työyhteisöään kipparoivan esihenkilön kannattaa ainakin muistaa ja siten pienentää surkeiden sattumusten todennäköisyyttä. Samalla saada inhimilliset tekijät siihen hyötykäyttöön, johon ne on tarkoitettukin!

  1. Aivojen autopilotti ei sovi päätöksentekoon eikä vuorovaikutukseen

Vaikka autopilotilla on aikansa ja paikkansa lentoa vakauttavana järjestelmänä, niin ihmisen toimintatavaksi se ei sovellu. Yhteistyön johtaminen vaatii manuaaliohjausta.

Aivojen autopilotti syrjäyttää havainnoivan mielen, jota varsinkin esihenkilöt tarvitsevat hahmottaakseen, mitä ympärillä tapahtuu ja mistä siellä puhutaan ja reagoidakseen tilanteen vaatimalla tavalla.

2.  Kyseenalaista oma ammattitaitosi säännöllisesti ja ole ylpeä keskeneräisyydestäsi!

Arvioi osaamistasi realistisesti. Sokea luottamus omaan ammattitaitoon ilman minkäänlaista särönäkökulmaa, johtaa lähes aina jonkinasteiseen ajatusharhaan omasta kaikkivoipaisuudesta. Pahimmassa tapauksessa asiantuntijuutesi kapeuttaa katsantoasi niin, ettet itsekään enää huomaa, missä sinulla olisi kehitettävää. Ole ylpeä keskeneräisyydestäsi! Meillä jokaisella on opittavaa. Aina.

3. Kuule, kuuntele

Turmakoneen kapteenilta hämärtyi kriittisellä hetkellä ehkä kaikkein tärkein, nimittäin vuorovaikutus lennonjohdon kanssa. Hän ei kuunnellut eikä kuullut mitä hänelle sanottiin, vaan toimi ainoastaan omien päätelmiensä johdattelemana. Tämä johti katastrofiin.

Kuule ja kuuntele tarkalla korvalla, mitä viisaat ihmiset ympärilläsi sinulle sanovat ja mistä asioista ympärillä puhutaan.

4. Kysy, ota puheeksi ja ”tarvitse” toisten näkemyksiä, ettei mitään olennaista jäisi sanomatta

Yhteistyö on kaikki. Ilman yhteistyötä ei ole osaamista (Sisu Akatemian slogan). Lentokoneetkin nousevat, laskeutuvat ja pysyvät taivaalla vain kaikkien osatekijöiden välisellä yhteistyöllä.

Yhteistyö ja osaaminen tulevat näkyviksi yhteisen puheen avulla. Hyvä ja toimiva vuorovaikutus on siis kaiken olennaisen avaintekijä. Siksi sitä tulee vaalia. Rakenna yhteisössäsi tietoisesti ammatillisen puhumisen kulttuuria, jotta mitään tärkeää ei jäisi sanomatta vain siksi, ettei asioista puhuta ääneen. Ole itse esimerkkinä toisten tarvitsevuudessa.

5. Arvosta kriittistä ajattelua

Ole ylpeä erehtyväisyydestäsi ja juhlista sitä näkyvästi, sillä juuri se tekee sinusta superammattilaisen!

Erehtymättömyyttä ei kannata pitää tavoitteena, sillä se on vain ajatusharha, joka johtaa vääristyneeseen, jopa vaaralliseen kyseenalaistamattomuuden tilaan. Pahinta on, jos onnistut vakuuttamaan muut erehtymättömyydestäsi! Mahdollista työyhteisössä puheeksi ottamisen rakenteet ja käytännöt ja anna kriittiselle ajattelulle tilaa. Edellytä kuitenkin rakentavia ehdotuksia kriittisyyden rinnalle.

Lopuksi on todettava, että ohjelman myötä arvostukseni lentohenkilökuntaa sekä koko lentoturvallisuutta ylläpitävää järjestelmää, kaikkine osatekijöineen, kohtaan on noussut valtavasti. Siinä kuviossa surkeille sattumille jää vain hyvin vähän tilaa, kiitos tinkimättömän turvallisuus- ja yhteistyökulttuurin. Se koituu lopulta kaikkien eduksi. Ihan jokaisessa työpaikassa.