Työpaikoilla opitaan, mutta kuka ohjaa oppijaa? Tämä onkin hyvä kysymys, jonka kuulin saman nimisessä tilaisuudessa taannoin. Toinen yhtä olennainen kysymys on, mitä työpaikalla oikein opitaan?

Ammatillisen koulutusreformin myötä työpaikoilla ja erityisesti yrityksissä tapahtuvaa oppimista on tietoisesti pyritty lisäämään. Huolipuhettakin on kuultu, liittyen aikaan ja osaamiseen: miten ja millä ajalla työssäoppijoita ohjataan?

Ainahan työpaikoilla on opittu ja opeteltu enemmän tai vähemmän järjestelmällisesti. Opettelemista riittää, sillä teoriapainotteinen koulutus ei juuri koskaan täysin anna valmiuksia opitun tiedon soveltamiseen arjessa ja käytännössä. Perehdytyksellä päästään alkuun, mutta ammattiin ja ammatillisuuteen kehittyminen tapahtuu ajan kanssa. Työssä oppimalla.

Työpaikat voisivat olla mahtavia oppimisympäristöjä ilmiöoppimiseen, sillä ilmiöitä työpaikoilla riittää.

Työpaikat voisivat olla mahtavia oppimisympäristöjä ilmiöoppimiseen, sillä ilmiöitä työpaikoilla riittää. Ilmiön (vaikkapa työyhteisössä kytevän konfliktintyngän) peilaaminen teoriaan ja käytäntöön – itsereflektiota unohtamatta – voisi olla melkoisen tehokas tapa oppia: näin sitä kirjoissa kuvataan, mutta tältä se arjessa näyttää, kuuluu ja tuntuu. Ja – katsopas vain – näihin kaikkiin asioihin se lopulta vaikuttaa!

Arjen ilmiöt voivat kuitenkin olla hankalia käsitellä ja silloin niistä on vaikea myöskään oppia mitään. Ja aito itsereflektio vasta vaativa laji onkin! Harva sitä vapaaehtoisesti ryhtyy vaikkapa omaa asennettaan ruotimaan. Se on tietty inhimillistä ja ymmärrettävääkin, mutta (omankin) toiminnan realistinen arviointi on olennainen osa paitsi ammatillisuutta, myös hyvää työkulttuuria.

Mutta mitä työpaikalla oikeastaan pitäisi oppia?

Työpaikalla voi oppia vaikka mitä, esimerkiksi ammatin. Siellä voi oppia hyödyllisiä työelämätaitoja. Mutta voi siellä oppia myös luokattoman huonoa käyttäytymistä. Tai sen, että mitään asioita ei kannata nostaa esiin, ettei joutuisi syntipukiksi. Monenlaisia asioita siis.

Jottei työpaikalla opittaisi mitä sattuu, vaan sitä mitä pitääkin, ei oppimista kannata jättää sattuman varaan.

Siitä kannattaa tehdä näkyvää ja yhteistä, josta jokainen kantaa vastuun. Joka päivä voi oppia jotain uutta. Jopa siitä rutiinihommasta, jota olen viimeiset 7 vuotta tehnyt. Tai työkaverista, jonka naamaa tuijottelen joka arkipäivä.

Oppimista tulee johtaa ja antaa sille tilaa

Ja jotta oppiminen olisi järjestelmällistä, tulee sitä tietoisesti johtaa ja antaa sille tilaa. Parhaat oppimisen paikat löytyvät normiarjesta:  toiminnan realistisesta arvioimisesta ja tosiasioiden tunnustamisesta. Mitä meidän olisi syytä oppia? Minkä (omasta mielestämme) jo osaamme hyvin? Mistä olisi syytä ”pois-oppia”?

Lopuksi muutama ”hajatelma” oppimisesta:

  • Oppimista tapahtuu kaiken aikaa joka päivä.
    Siis ihan arkisessa perustyössä. Arjen havainnointi onkin ensimmäinen askel oppimiskohtien tunnistamiseen. Millainen oppimisympäristö työpaikkamme on ja mitä siellä voi oppia?
  • Jokainen toimii työpaikalla ”ohjaajana”. Oma vaikutus ympäristöön ja toisiin ihmisiin on hyvä tunnistaa, sillä jokainen meistä saattaa olla tietämättään esikuvana toiselle. Kannattaa olla tietoinen, millaisen mallin antaa jäljiteltäväksi.
  • Oppiminen on tilannesidonnaista. Jotkut asiat opitaan nanosekunnissa, toisia ei sitten millään.
    Oppimista tapahtuu niissä tilanteissa, joissa pitääkin, kuten perehdytyksessä. Mutta jos arjen spontaaneissa sosiaalisissa tilanteissa toiminta on ristiriidassa ”virallisen opetuksen” kanssa, kumpi oppi menee perille? Aivan oikein: se, joka kohdataan elävässä elämässä ja ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa.
  • Ihmiset oppivat parhaiten – ja ovat parhaimmillaan! – kun saavat käyttää omia aivojaan ja älyllistä ahkeruuttaan. Tehokkainta oppimista tapahtuu silloin, kun ihminen saa tehdä työtään koskevia valintoja ja päätöksiä – ja kantaa niistä vastuun.
  • Työssäoppiminen edellyttää rohkeutta ja kokeilevuutta ja ennen kaikkea näitä suosivaa ilmapiiriä. Jos ilmapiiri on negatiivinen ja häpäisevä, eipä se kokeilemiseen tai opettelemiseen rohkaise.

Minkälainen oppimisympäristö sinun työpaikkasi on?