Ihmisten erilaisuus tarjoaa oivan maaperän väärinymmärryksille. Mutta miksi olemme taipuvaisia tekemään negatiivisia tulkintoja toistemme tarkoituksista ja toiminnasta? Voisiko asialle tehdä jotain? Auttaisiko tunneäly…

Muistan edelleen tilanteen kauan kauan sitten, kun sain työkaverilta osakseni ihan jäätävän kettuiluryöpyn. Sellaisen, jota aikuiselta ihmiseltä ei tosiaankaan odottaisi, ei ainakaan työpaikalla.

Vaikka taisinkin onnistua hillitsemään itseni (tai ehkä vain jähmetyin), niin yhä vielä muistan sen tunnekuohun, jonka nälvintä aiheutti. Vinoilu liittyi niinkin raflaavaan asiaan kuin pinaattikeitto.

Tietynlainen yllätyksellisyys tietty kuuluu ihmisten väliseen kanssakäymiseen, sillä ihmiset ovat ihmisiä, eivätkä robotteja. Ja ihmiset nyt välillä saattavat suhtautua ja reagoida asioihin hyvinkin – sanoisinko – erikoisesti.

Työpaikan ihmissuhteet ja arki eivät kestä kovin paljon reaktiivisuutta ja sattumanvaraista suhtautumista

Työpaikan ihmissuhteet ja arki eivät kuitenkaan kestä kovin paljon reaktiivisuutta ja poukkoilevaa, sattumanvaraista suhtautumista ilman että se vaikuttaisi työntekoon, ilmapiirin ja hyvinvointiin. Ennemmin tai myöhemmin, todennäköisesti ennemmin.

Aivan kuten lapset, myös aikuiset tarvitsevat ihmissuhteissa ennakoitavuutta, sillä arvaamattomien ja hallitsemattomien tunnereaktioiden ilmapiiri on kuin kävelisi miinakentällä. Koskaan et voi olla varma, minkä askeleen kohdalla räsähtää.

Siksi jokainen ihminen työpaikalla onkin jakamattomassa vastuussa omista tunnereaktioistaan ja käytöksestään, vaikkei se aina ihan yksinkertaista olekaan, kuten case ”pinaattikeitto” osoittaa. Tunteista ja tunnereaktioista on siis syytä puhua ääneen.

Mutta voiko tunnereaktioista kantaa vastuuta?
Kyllä voi. Ja pitääkin. ”Tunne itsesi, tunne tapasi” kuulostaa ehkä kliseeltä, mutta pitää hyvin kutinsa; mitä paremmin itsesi tunnet, sitä paremmin opit tunnistamaan, hillitsemään ja hallitsemaan tunteitasi. Itsetuntemus auttaa ymmärtämään myös toisia. Ja tapa, jolla suhtaudut itseesi vaikuttaa tapaasi suhtautua muihin. Se näkyy arkipäivän kohtaamisissa.

Tunteilla on hämmästyttävän suuri vaikutus toimintaamme  ja juuri siksi niiden tunnistaminen on tärkeää.

Sanotaan, että ihmisellä on ikään kuin kaksi mieltä, järjen mieli ja tunteen mieli. Molemmat tuiki tarpeellisia. Tunnereaktiot ovat järjen reaktioita nopeampia, mutta eivät välttämättä yhtä tarkkoja: ”vähän sinne päin” oleva tilanne tai kohtaaminen saattaa helposti käynnistää tunnereaktion, jonka olet omaksunut ihan toisessa ympäristössä ja ajassa, esim. lapsuudessasi.

Tästä saattoi olla kysymys myös ”pinaattigatessa”, mene ja tiedä.

Tunneäly on pähkinänkuoressa vastuuta omista tunteista, siis kykyä havaita, tunnistaa ja hallita niitä. Omien tunteiden tunnistaminen tai tiedostaminen ei välttämättä ole helppoa, mutta juuri siksi sitä tulee harjoitella.

Paras keino tunteiden tunnistamiseen lienee oman itsen havainnointi ihan konkreettisella tasolla, sanoittamalla

Paras keino tunteiden tunnistamiseen lienee oman itsen havainnointi ihan konkreettisella tasolla, sanoittamalla: millaisia tunteita esimerkiksi toisen ihmisen huono käytös sinussa herättää – ahdistusta, vihaa, huvittuneisuutta? Tai jos toinen ymmärtää viestisi väärin, millainen tunne sinussa herää?

Tunneälykkyyteen liittyy myös kyky tunnistaa toisen ihmisen tunteita. Virhetulkintoja syntyy helposti, sillä tunteiden ja käyttäytymisen välillä ei aina välttämättä näy loogista yhteyttä; uhmakkaan ja vihamieliseltä vaikuttavan ihmisen reagoimisen syynä voi olla puhdas pelko tai epävarmuus. Pelkäävään ihmiseen suhtaudutaan yleensä eri tavoin, kuin vihamieliseen.

Puolustavista tunteista ja niiden vaikutuksista vuorovaikutukseen voit lukea 12.12.2018 ilmestyneestä blogistani ”Paloiko käpy?”

Tunneälykkyys on paitsi yksilön osaamista, myös yhteisöllistä kyvykkyyttä.
Tunneälykäs ihminen tulee toimeen oman itsen kanssa, mutta se edellyttää kykyä nähdä itsensä arvokkaana ja pystyvänä yksilönä– ja siihen tarvitaan myös muita, ympärillä olevia ihmisiä.

Työyhteisön ilmapiirillä on siis merkitystä! Jos ihmisillä on tahtoa ja taitoa kohdata työpaikalla toisensa kunnioittavasti ja hyväntahtoisesti, vaikutukset ulottuvat yksilöön ja työyhteisöön, edistäen samalla koko yhteisön kehittymistä. Eräänlainen positiivinen kehä siis.

Lopuksi esittelen tunneprosessin selkeyttämiseen 6 askeleen mallin, joka on varsin hyödyllinen itsehoidollinen menetelmä omien ja työyhteisössä esiintyvien tunteiden arviointiin. Valitettavasti mallin alkuperäislähde on matkan varrella unohtunut!

Suosittelen pysähtymään tämän ääreen hetkeksi, jos toiseksikin.

  1. Tunteen aktivoituminen
    Pysähdy tarkkailemaan itsessäsi tai yhteisössä herännyttä tunnetta.
  2. Tietoisuus tunteesta
    Mistä tunteesta mahtaa olla kysymys?
  3. Tunteen omistaminen
    Tunne ei aina johdu muista tai ole jonkun toisen syy. Se voi syntyä myös sisältäpäin.
  4. Vastuun kantaminen tunteista
    Jokaisen tulee kantaa vastuu tunteistaan ja ennen kaikkea tunnereaktioistaan. Tunteita tulee ja tunteita menee! Hankalienkin tunteiden kanssa voi elää.
  5. Tunteen ilmaiseminen
    Sanoita ja kerro mistä on kysymys. Ja muista, tunteen ei (aikuisella ihmisellä) tulisi olla yhtä kuin teko!
  6. Loppuun saattaminen
    Onko tunteesta mahdollista päästä eroon? Tarvitseeko siitä päästä eroon? Vai riittääkö tunteen toteaminen ja olemassa olon tiedostaminen?

Tunteita ei kannata pelätä! Niiden avulla voit oppia jotain itsestäsi. Tunneälyyn liittyvä itsehavainnointi ja -arviointi parantavat paitsi yksilön, myös koko työyhteisön yhteistyön laatua. Tunneälykäs organisaatio on menestysjoukkue!