Silmiini osui uutinen turkulaisen päiväkodin johtajan irtisanomisesta. Syy irtisanomiseen oli kerrassaan ikävä: 3-vuotiaan lapsen pahoinpitely. Uutinen oli surullista luettavaa kaikkinensa, mutta muutamat kohdat tekstistä pistivät silmään ihan muista syistä.

Ajatuksia herätti muun muassa Turun kaupungin sivistystoimialan palvelujohtajan kommentti:
-Meille ei ole tullut sieltä tämän tyyppisiä moitteita aiemmin. Henkilökunnan riittävyys on ollut esillä, koska pätevää henkilökuntaa ei ole riittävästi tarjolla. Kun minä olen siellä vieraillut, niin päiväkodissa on ollut riittävästi aikuisia paikalla, mutta kaikkien kohdalla kelpoisuusvaatimukset eivät ole täyttyneet.

Kelpoisuus, henkilöstön riittävyys, pätevyys… Aikuisia on siis ollut riittävästi, mutta kaikki eivät välttämättä virallisesti kelpoisia.

Mistä nyt siis oikein puhutaan?

Selvää on, virallinen kelpoisuus ei automaattisesti takaa sopivuutta, ammatillisuutta eikä aina riittävää ammattitaitoakaan. Siksi virallisen kelpoisuuden nostaminen ainoaksi pätevyyden tai laatyön tarkastelukriteeriksi kuulostaa aina yhtä erikoiselta.

Kommentti ”Kelpoisuusvaatimukset eivät ole täyttyneet” antaa lukijoille helposti mielikuvan kyseisestä päiväkodista amatöörien häsellyskenttänä, jossa lasten turvallisuus on vaarassa kaiken aikaa, vaikka toiminta saattaa ”epäkelpoisista” huolimatta olla hyvää ja laadukasta.

Vaikka lapsiryhmässä olisi tusina virallisesti kelpoista kasvattajaa, se ei vielä takaa mitään jos kasvattajien sitoutuminen työhönsä on puutteellista, vastuukäsitykset vinksallaan ja ilmapiiri näiden myötä myrkyllinen.

Tottahan virallinen kelpoisuus tuo mukanaan pedagogisen tietotaidon ja kasvatustietoisuuden, mutta ei päivähoito laadukkaaksi toiminnaksi virallisilla papereilla muutu. Siihen tarvitaan muitakin valmiuksia ja taitoja sekä kasvattajien kykyä ja halua tehdä keskenään hyvää yhteistyötä. Nämä eivät automaattisesti asetu osaksi ihmisen toimintatapaa, kun hän virallisesti kelpoistuu. Näitä taitoja pitää tietoisesti kehittää. Ihan vähäinen ei ole johtajankaan merkitys.

Paperit eivät siis kompensoi yksilöiden puutteellisia ammatillisia vuorovaikutus- ja yhteistyötaitoja. Eivät myöskän yhteisön huonoa työkulttuuria. Laadukas varhaiskasvatus ja päivähoito edellyttää kasvattajien saumatonta yhteistyötä.

En missään tapauksessa ole koulutusvastainen. Päinvastoin, kannatan kasvattajien hyvää koulutusta ehdottomasti. Mutta ammatillinen kompetenssi on kokonaisuus, jonka osatekijöistä formaalimuotoisesti hankittu koulutus on vain yksi.

Siksi kuittaan uutisen ”kaikkien kohdalla kelpoisuusvaatimukset eivät ole täyttyneet” ex-pääministerilliseen tapaan so what! Se ei vielä kerro toiminnan laadusta tai laaduttomuudesta mitään!

Tarkastelisin mieluummin toiminnan ja henkilöstön yhteistyön rakenteita, joilla lasten henkinen ja fyysinen turvallisuus taataan. Tarkastelisin suurennuslasilla myös henkilöstön kykyä ja halua tehdä hyvää yhteistyötä keskenään. Toisin sanoen tarkastelisin kokonaisuutta, en sen osia.

Organisaation viisaus on sen älykkäässä systeemisyydessä. Ja sitä voidaan kehittää.

Lopuksi todettakoon, että lehden mukaan ”pahoinpitelystä epäilty naisjohtaja oli koulutukseltaan lastentarhanopettaja, eli kelpoinen henkilö koulutukseltaan johtamaan päiväkotia.” Kelpoisuus ei siis takaa kaikkea. Yhteistyö sitäkin enemmän.