Arkihuolesi kaikki heitä on ihana perinteinen joululaulu, joka itsessäni herättää lämpimiä muistoja koulun kuoroharjoituksista ja joulujuhliin valmistautumisista. Ihanaa, huoletonta aikaa (jos jätetään esiintymisjännitys huomioimatta).

Tässä vaiheessa vuotta olisi ihanaa voida luopua arkihuolista myös työpaikalla. Eikä vain pyhien ajaksi, vaan mielellään pysyvästi. Mutta voisiko se onnistua, edes osittain? Esitän kohta 5 näkökulmaa, joita hyödyntämällä voit saada niskaotteen ylimääräisistä huolista.

Ensin tulee kuitenkin tunnistaa, mikä arjessa huolettaa.

Parasta olisi, jos arkea voisi vain elää, eikä sitä tarvitsisi sen kummemmin ajatella. Tai ainakaan kantaa huolta.

Arki on ihmisen parasta aikaa. Näinhän tulisi olla myös työpaikalla. Kun arki sujuu, kaikki sujuu. Ja vastaavasti: jos arki ei suju, niin silloin ei oikein suju mikään muukaan. Parasta olisi, jos arkea voisi vain elää, eikä sitä tarvitsisi sen kummemmin ajatella. Tai ainakaan kantaa huolta.

Jos työpaikan arki on sekavaa, voivat perustehtävän kannalta olennaisetkin asiat sekoittua ylimääräisiin koreografioihin. Tokihan se huolettaa, jos päivät menevät kaaoksessa  rämpimiseen ja selviämiseen, sen sijaan että selvitettäisiin, mikä kaaoksen aiheuttaa. Sumussa kulkemiseen tarvitaan kirkkaat sumuvalot, ei käs´kopelolla hapuilua.

Huolet voivat liittyä myös epävarmuuteen asioiden sujumisesta: ehdinkö… muistanko… onnistunko… entä jos… jne. Siihen voi liittyä myös epävarmuutta  – tai epäluottamusta –  toisten työpanokseen.

Syitä huoliin on monia. Useimpiin voit kuitenkin varautua. Parasta varautumista on tiedostaminen, ennakointi, suunnittelu ja sitoutuminen. Näin sattumille jää vähemmän tilaa.

Seuraavaksi lupaamani 5 näkökulmaa niskaotteen saamiseksi huolista.

I     Taikapeili ja suurennuslasi
Työarkea kannattaa aika ajoin tarkastella ”taikapeilin” ja ”suurennuslasin” avulla. Taikapeilin kautta näet tavoite- ja ihannetilan, suurennuslasin kautta arkitodellisuuden.

Millaista olisi ihannearki? Mistä sinun ei tarvitsisi silloin kantaa (ainakaan ylimääräistä) huolta? Mieti myös, miten ihannetila vaikuttaisi ja näkyisi sinun ja koko työyhteisön toiminnassa, mitä tekisitte mahdollisesti toisin?

Tarkastele sen jälkeen arkea suurennuslasilla eli mitä oikeasti tapahtuu ja miten teillä yhteisönä on tapana toimia. Kohtaavatko ihanne ja arki toisensa ja jos eivät, niin kuinka kaukana ne toisistaan ovat? Mitä (ja kenen) pitäisi tehdä, että olisitte lähempänä ihannetilaa? Sehän ei tule itsestään, vaan ihmisten toteuttamana.
(Taikapeili ja suurennuslasi on kätevä menetelmä tavoitetilan ja todellisuuden arviointiin. Itse törmäsin menetelmään Jani Romanin mainiossa kirjassa Systeeminen konstellaatio/Dialogi-instituutti).

II     Tunnista ja etsi perusasiat sekasotkusta ja ylimääräisestä säätämisestä
Ensinnäkin on hyvä palauttaa mieleen, mitkä ovat perusasioita eli asioita, joiden ainakin tulee onnistua ja joista on huolehdittava ja pidettävä kiinni. Päiväkodin ykkösasia on aina lasten turvallisuudesta huolehtiminen – sitä ei saa mikään vaarantaa. Mieti, millaiset asiat tai käytännöt vaikeuttavat perustehtävän toteutumista ja arjen sujuvuutta tai luovat kaaoksen tuntua.

Kartta ja maasto ovat eri asioita eli kannattaa hyödyntää sisäistä dronea, jonka avulla voit vaihtaa perspektiiviä lennossa: sammakkoperspektiivistä huomaat yksityiskohdat, mutta tarvitset lintuperspektiiviä nähdäksesi kokonaisuuden. Se mikä tässä hetkessä tuntuu toimivalta, voi kokonaisuuden näkökulmasta tuoda arkeen ylimääräistä säätöä.

III     Tunnista ristiriitaiset asiat ja saata ne sopusointuun
Arkihan on oikeasti ristiriitaisuuksia täynnä ja niiden tunnistamiseen tarvitaan usein suurennuslasia. Ristiriitoja ei esiinny vain ihmisten välillä; myös puheet ja teot voivat olla ristiriidassa keskenään. Jos työarjessa on asioita, jotka kelluvat päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen, ilman että ne muuttuvat koskaan teoiksi ja toiminnaksi, on syytä miettiä, mitä niille tulisi tehdä ja ennen kaikkea kenen. Hyviä kysymyksiä esitettäviksi ovat ”milloin viimeistään” ja ”miten”. Silloin tällöin ristiriitaa voi olla myös perustehtävän ja ihmisen henkilökohtaisen motiivin välillä, vaikka tietenkään ei pitäisi: toiminnan ja siihen liittyvien päätösten tulisi aina perustua perustehtävään ja sen turvaamiseen.

IV     Älä pelkää vaikeuksia, uskalla ottaa niistä koppi ja oppi
Arki ei ole sujuvaa ja huoletonta sattumalta, vaan tietoisen toiminnan tulos. Epäonnistumisia tai vaikeuksia ei kannata pelätä, sillä niistä voi ja tuleekin ottaa opiksi! Mutta ei vain niistä, vaan myös hyvin sujuvasta arjesta: silloin kun kaikki toimii, kannattaa miettiä miksi ja mitä se keneltäkin vaatii. Vaikeuksien tai epäonnistumisien käsittely ei aina ole helppoa, sillä se aktivoi helposti puolustavia tunteita. Syyllistymisen ja syyllistämisen minimoimiseksi hankalien asioiden käsittelyä kannattaa ihan oikeasti harjoitella ja ottaa se vakiintuneeksi ja säännölliseksi tavaksi.

V     Selkeytä rakenteet
Arki on sitä huolettomampaa ja sujuvampaa, mitä paremmin kaikilla ihmisillä on tiedossa arjen ABC: mitä, missä, milloin, miten, kuka. Samaan pakettiin kuuluu myös keskustelu vastuusta. Rakenteista puhuminen ei ole nipottamista, vaan työyhteisön toimivuuteen ja arjen sujuvuuteen panostamista ja huolenaiheiden tunnistamista. Selkeät toimintaa tukevat rakenteet ovat osoitus suunnitelmallisuudesta sekä ihmisten kyvystä sitoutua päätöksiin ja hyvään yhteistyöhön.

Kuulostaako turhankin simppeliltä? Hyvä, sillä  isot asiat ovat usein hyvin yksinkertaisia. Se ei tee niistä kuitenkaan itsestään selviä.

Ihanaa joulunaikaa minulta ja koko SisuTiimiltämme!