Istuttelin pihalle uusia pensaita kuivuneiden tilalle. Sateeton, kuuma kesä sekä kitkemisen ja lannoittamisen laiminlyönti näkyivät ikävinä aukkoina ja ruskeina risuina pensasrivistössä. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Sama pätee lasten kasvatukseen. Kasvuympäristöstä tulee pitää huolta, luoda edellytykset hyvään kasvuun.

Oman onnensa nojaan jätetty kasvuympäristö täyttyy nopeasti rikkaruohoista, kuin autiotalon piha. Siinä riittää raivaamista.

Lapselle hyvä kasvuympäristö on ilmapiiriltään positiivinen, hyväntahtoinen ja ihmisiä arvostava. Se syntyy aikuisten yhteistyönä, mutta ei itsestään. Päinvastoin. Oman onnensa nojaan jätetty kasvuympäristö täyttyy nopeasti rikkaruohoista, kuin autiotalon piha. Siinä riittää raivaamista.

Ei tarvitse olla kummoinen hortonomi ymmärtääkseen, että kasvien juurille ei kannata valutella moottoriöljyä, tai että rikkaruohoja ei kannata päästää rehottamaan ja viemään elinvoimaa hyöty- ja koristekasveilta.

Sama koskee ihmistaimia. Ei ole yhdentekevää, millaisessa kasvuympäristössä lapset päivänsä viettävät ja millaista ”kasvuravinnetta” he aikuisilta saavat.

Mutta se, mikä kasvien suhteen voi olla itsestään selvää, ei paradoksaalisesti olekaan sitä lasten kanssa.
  • Vaikka teoriassa tiedetään, että päiväkodissa aikuisten työilmapiiri on samalla lasten kasvuilmapiiri, saatetaan työarkea ja -ilmapiiriä silti kuormittaa jatkuvalla negatiivisella puheella tai yhteistyöhön sitoutumattomuudella.
  • Vaikka teoriassa tiedetään, että lasten kasvuympäristö on aikuisten vastuulla, saatetaan silti sumeilematta ylläpitää arkea haittaavia käytäntöjä tai sietää työkaverin (tai omaa) huonoa käytöstä, esim. mököttämistä tai myöhästelyä.

Niin, sehän on kuin valuttaisi sitä moottoriöljyä kukkapenkkiin. Molemmissa tapauksissa vaikutukset ulottuvat pitkälle tulevaisuuteen.

Millaisella seoksella lasten kasvuympäristöä päiväkodissa ravitaan? Suunnitelmat ja uudet ideat parantavat ja rikastavat varhaiskasvatusta, aivan kuten ravinteet kasvien hyvinvointia, mutta eivät ne yksin riitä takaamaan elinvoimaa.

Myös ”maaperästä” tulee huolehtia johdonmukaisesti, varhaiskasvatuslain edellyttämällä ja arkijärjen mukaisella tavalla.
  • kannattaa kastella ja lannoittaa säännöllisesti eli arvioida ja parantaa yhteistyön laatua johdonmukaisesti ja ennakoiden. Ei vain silloin, kun ongelmat ovat jo käsillä
  • kannattaa kitkeä tietoisesti sinnikkäät ”rikkaruohot”, eli arjen huonot tai toimimattomat käytännöt, jotka vievät elinvoimaa hyvältä yhteistyöltä
  • kannattaa myös pitää silmät ja korvat auki ja seurata, mitä ympärillä tapahtuu.

Paras seos syntyy arkijärjestä, vastuullisesta ammatillisuudesta ja kysymyksestä ”millaisen jäljen haluan lapsen tulevaisuuteen jättää?”