Oletko koskaan miettinyt, miten 28 retkeilevää esikarilaista saadaan kulkemaan samaan suuntaan ja päätymään oikeaan kohteeseen?

Vastaus on: ihan hyvin! Eikä suinkaan sattumalta. Mutta vaikka eskarilaiset fiksuja ja ymmärtäväisiä ovatkin, voi retkestä silti tulla katastrofi.

Resepti katastrofien välttämiseen on jotakuinkin simppeli:

  • Kaikkien tulee tietää tavoite eli mihin ollaan menossa. Aikuisten JA lasten.
  • Aikuisen tulee tietää, miten lapset laumana toimivat (lasten ja aikuisten välillä ei muuten ole juurikaan eroa!)
  • Aikuisen tulee osata ennakoida. Siis suunnitella ja hahmottaa kokonaisuus etukäteen (reitti, mahdolliset vaaranpaikat, aikataulutus jne.)
  • Aikuisen tulee tietää, miten toivoo lasten toimivan. Ja toimia sitten itse sen mukaisesti (miten aikuisena toimin, jotta lapset ylittävät kadun turvallisesti)
  • Tulee puhua niin, että 6-vuotiaskin ymmärtää: hyväntahtoisesti, kunnioittavasti, ikä- ja kehitystaso huomioiden. Mikään ei saa jäädä epäselväksi.

Lista soveltuu myös esimiehelle johtamisen työkaluksi. Eikä vain varhaiskasvatukseen, vaan kaikille aloille, jossa ihmisiltä odotetaan hyvää yhteistyötä ja samaan suuntaan etenemistä.

Kun itse vielä toimin esimiehenä, edellytin työyhteisöltäni itseohjautuvuutta, sillä se edisti parhaiten tuloksellista ja resurssiviisasta toimintaa. Toki se vaati paljon työntekijöiltä sekä itseltäni, mutta oli samalla palkitsevaa.

Meidän tuli yhdessä tiedostaa, ymmärtää ja hyväksyä, miten vapautta ja valtaa arjessa käytetään – ja mistä kaikesta itse kukin kantaa silloin vastuun. Se oli joskus haastavaa, mutta vahvisti työn merkityksellisyyttä.

Mutta mitä oikeastaan toivotaan, kun toivotaan itseohjautuvuutta?

Itseohjautuvuudesta on tullut miltei muotitermi. Mutta mitä oikeastaan toivotaan, kun toivotaan itseohjautuvuutta? Mitä asioita sen toivotaan edistävän ja mitkä puolestaan ovat asioita, joita sen ei toivota tuovan mukanaan?

Itseohjautuvuushan on tavallaan harha, sillä sen nimissä yhteisö, tiimi tai yksilö voi ajautua ihan mihin vain. Ihan niin kuin se eskarilainenkin museoretkellä! Mitkä asiat tulee siis kuitenkin varmistaa?

Kaikki ihmiset eivät suhtaudu asioihin samalla tavoin

Ehkä paras vinkki esimiehelle on olla olettamatta mitään, pitämättä mitään itsestäänselvyytenä. Ainakaan ei kannata tuudittautua ajatukseen, että kaikki ihmiset suhtautuisivat asioihin samalla tavoin. Eivät suhtaudu, sillä

  • ihmiset hahmottavat ja kokevat asiat yksilöllisesti, kukin omalla tavallaan ja omista lähtökohdistaan. Tämä vaikuttaa heidän tapaansa suhtautua niihin
  • jotkut voivat syystä tai toisesta suhtautua yhteiseen tavoitteeseen ja yhteisiin asioihin välinpitämättömästi
  • ihmiset ovat kypsyydeltään ja ammatillisessa kehittymisessään eri vaiheissa. Siksi esimiehen kannattaa tietoisesti pyrkiä kohtaamaan jokainen työntekijä aidosti yksilönä, ei vain ammattilaisena tai ”yhtenä tiimiläisistä”.

Itseohjautuvuus ei ole oikotie onneen eikä varsinkaan synonyymi tehokkuudelle tai hyvinvoinnille. Siihen liittyvää vapauttakin saatetaan toivoa myös ihan muista, kuin ammatillisista syistä, miettimättä asiaa  loppuun asti. ”Johtajuusvajeisessa” yhteisössä vallitsee laumakäyttäytymisen lainalaisuudet ja reagointityylit, jotka peittoavat helposti alleen aikuisuuden ja ammatillisuuden. Jopa yksilön kyvyn ajatella itsenäisesti.

Jokaisen yhteisön jäsenen tulee tietää, mihin kaikkeen hänen edellytetään sitoutuvan ja mistä kaikesta kantavan vastuun.

Ryhmästä tai yhteisöstä ei automaattisesti tule itseohjautuva, ellei sitä jämäkästi itseohjautuvaksi – ja itseohjautuvana – johdeta. Sen lähtökohta on, että jokainen tietää, mihin kaikkeen hänen edellytetään sitoutuvan ja mistä kaikesta kantavan vastuun. Missä asioissa hän voi käyttää vapauttaan ja yksilöllistä harkintakykyään ja missä asioissa ei. Kompromissejakin tarvitaan.

Näitä kysymyksiä ei kannata sivuuttaa tai jättää sattuman varaan, vaan puhua ja sopia niistä yhdessä. Epävarmuus ja epämääräisyys lisäävät laumakäyttäytymisen ja ryntäilemisen vaaraa.

Kun valitsee tavan, valitsee myös seuraukset.

Ja aivan kuin kasvattajille eskariretkellä, myös esimiehelle tulisi olla selvää, miten toivoo yhteisönsä toimivan – ja toimia itse sen mukaisesti. Kun valitsee tavan, valitsee myös seuraukset.

Käytän valmennuksissani usein menetelmää Management by tarhantäti™ (MbT™). Vaikka menetelmän nimi onkin vähän ”mennyttä aikaa”, se kuvastaa kaikella rakkaudella sitä turvallisuutta tuovaa järjestelmällisyyttä, jollaista lapsiryhmässä tarvitaan. Toimii myös aikuisille.

MbT™ on runko ja toimintamalli yhteistyön ja tavoitteen kirkastamiseen:

  • Konkretisoi
  • Selkeytä
  • Puhu niin, että 6-vuotiaskin ymmärtää.

Isot asiat ovat usein hyvin yksinkertaisia.

Työyhteisön itseohjautuvuutta kannattaa tukea. Parhaiten sitä edistetään panostamalla henkilöstön positiiviseen työilmapiiriin, sillä se lisää yhteistyöhinkua ja halua päästä yhteiseen tavoitteeseen. Ja silloin ollaan taas askeleen lähempänä superduunia ja unelmien työyhteisöä!