Olen usein naureskellut mielikuvaa ”riitelevistä asioista”. Niin mukava kuin se ajatuksena onkin, niin valitettavasti ihmiset sen riidan kuitenkin saavat aikaan. Jopa asiasta kuin asiasta!

”Riiteleviin asioihin” törmää usein työpaikoilla, joissa kyllä suoraan sanottuna osataankin riidellä ihan mistä vain, mm. erilaisista tulkinnoista tai käsityksistä, miten työt tehdään -tai tulisi tehdä!

Miksi sitten riidellään?

Riitoja saatetaan perustella usein ylevilläkin ajatuksilla (kuten työn laadusta huolehtiminen jne.),  mutta entisen valtiomiehen sanoin ”sokea Reettakin” näkee, että valitettavan usein kyse on yksilöiden halusta pitää kiinni omista tulkinnoistaan.

Tulkintojen mustavalkoisuus taas johtuu usein ihmisten ns. mentaaleista malleista, jotka ovat lapsuuden aikana syntyneitä ajattelumalleja asioista ja ihmisistä, sekä käsityksiä ”oikeasta ja väärästä” tai ”hyvästä tai huonosta” tavasta toimia. Ja niitäpä ei ihan helposti kyseenalaisteta!

Riitoja voidaan perustella myös ammatillisuudella. Kasvatusyhteisöissä saatetaan hakea oikeutusta omalle toiminnalle  pedagogiikasta, joskus jopa lapsiryhmän turvallisuuden kustanuksella, niin hassulta kuin se kuulostaakin.

Ulkovalvontatilanteesta löytyy klassikko.

Lasten kanssa ulkoillessa kaikkien paikalla olevien aikuisten huomiokyky tarvitaan lasten valvontaan.

Iltapäivällä, jolloin kasvattajia on jo työvuorojenkin vuoksi vähemmän paikalla, yksi valvontatehtävissä oleva aikuinen ei voi uppoutua kahdenkeskiseen leikkiin yksittäisen lapsen kanssa, vaikka se jossain mielessä pedagogisesti (lapsen yksilöllisen kohtaamisen kannalta) ihan hyvä ja kivaa olisikin.

Kokonaisuudenhallinnan, eli koko jäljellä olevan lapsilauman valvonnan ja turvallisuuden kannalta se ei kuitenkaan siinä tilanteessa liene järkevää.

Edellä mainittu on omien kokemusteni mukaan kasvatusyhteisössä melko yleinen eripuran aiheuttaja. Homma etenee yleensä siten, että asiasta huomauttava työntekijä sekä se, jonka työtapaa arvostellaan, perustelevat molemmat asiaa  pedagogiikasta käsin. Ja mikäli yhteisymmärrykseen ei päästä, kovenevin äänenpainoin.

Ihmiset riitelevät, vaikka asian niskoille syytä koetetaankin sysätä! Tulisikin tunnustaa tosiasiat, jälleen kerran.

a) ihmiset riitelevät (omista käsityksistään käsin), eivät asiat.
Ihmisten väliset riidat voidaan ratkaista. Ja ennen kaikkea, ihmisten tulee ne itse ratkaista vaikkapa arvioimalla yhdessä tilannetta, miten kannattaisi toimia.

b) harvat asiat ovat mielipidekysymyksiä.
Kaikki päätökset päivähoidossa tulee tehdä perustehtävään pohjaten. Lasten turvallisuudesta huolehtiminen lienee keskeisintä.

Hyvää alkanutta kevättä!

Marja